Täyden kympin Pohjantähti-leiri

Maanantaiaamu koitti - vihdoinkin! Tätä oli odotettu viikkokaupalla. Simmarit, sukat ja snorkkelit kassiin ja menoksi kohti Raaseporia ja Pohjan kunnassa sijaitsevaa Kisakeskusta, eli tuttujen kesken Kisistä. Matka perille taittui ”laukussa leipää ja piimää vaan”- rallatuksen siivittäessä kilometrejä. 

Pääkallopaikalla saimme leiripassit kaulaan, avaimet taskuun ja kuskasimme nyssäkät viikon verran kotiamme näytelleeseen luksusmökkiin. Ensi töiksemme vaihdoimme vapaalle, eli vaatteet pois ja kilpajuoksua järven rantaan pulikoimaan. Ahdin valtakunta ei vielä maanantaina hivellyt niveliä lämpöisyydellään, mutta jo loppuviikkoa kohden vesilämpömittarikin alkoi näyttää inhimillisiä lukemia.

Uinti vaikutti olevan meidän perheen pienimpien suosikkilaji, ainakin jos kastautumisten määrästä voi jotain päätellä. Välillä oli niin kiire vilvoittelemaan, etteivät vaatteet ehtineet pois päältä. Muunlaistakin urheilullista touhua kokeilimme viikon aikana. Lapset testasivat tietojaan ja taitojaan ohjatuissa ikäryhmissä ja lajeina olivat niin jousiammunta ja seinäkiipeily kuin kädentaidot ja pallopelitkin. Aikusetkin saivat kokea uutuuden viehätystä muun muassa kahvakuulan merkeissä.

Yksi leirin parhaista puolista näin aikuisen näkökulmasta oli valmis ruokahuolto. Kolme kertaa päivässä sai köpötellä linjaston päähän ja valita itse appeensa. Iltasella kokoonnuttiin vielä majoituskylittäin iltateelle ja -sämpylälle ja puitiin päivän kulku kylävastaavien kanssa. Me asuimme mökkikylässä ja hienolla yhteistyöllä saimme toteutettua kylälipun -ajanmukaisesti olympiahengessä.

Viikko hurahti vauhdilla ja toimintaa täynnä olleet päivät vaativat loppuviikosta jo pienet päiväunetkin. Perjantai-iltana koettiin leiriviikon huipennus, kun Pt:n 25-vuotisjuhla käynnistyi. Ilta oli täynnä ohjelmaa ja me mökkikyläläisetkin saimme osallistua keppihevosesteradalla, johon siis muutama rohkea perheenisä osallistui elävänä esteenä.

Meillä oli mukavaa, eli viikko oli ihan Kymppi!

Teksti ja kuvat: Jenni Väisänen