Penkkiurheiluloma yleisurheilun myötä Helsingissä

Yleisurheilun EM-kisoihin lippupaketti kera majoituksen, ei siis paha aivokapasiteetin ’’nollaamisväline’’ keskellä kesää, kun lomajaksonikin pidän suurempien ihmismassojen siirtyessä jälleen työpisteidensä äärelle vasta tuonnempana.

VR:kin suosi kisoja myöntämällä matkamme puoleen hintaan, joten sen mukaisesti eteneminen syrjäiseen rannikkokaupunkiin, Helsinkiin. Kisojen läsnäolon huomasi vasta lähempänä stadionaluetta kisa-alueen telttameren näkyessä ja kuuluessa Töölönlahden rantatielle.

Nämä olivat ensimmäiset suuremmat yleisurheilukisat meillä molemmilla katsojina, joten sinänsä rikastava ja innostavakin kokemuksena. Erityisesti lauantai-illan sade teki tilanteesta mielenkiintoisen seurattavan, kiitos kertakäyttösadetakkien ja vielä silloin katsomossa liikkuneen kahvinmyyjän, joka tuli kuin tilauksesta ja kahvi oli jopa hyvää. Urheilijoita sade ei tuntunut haittaavan, eikä sen liiemmin meitä siihen varautuneita katsojiakaan, joten nautinnollista seurattavaa kaiken kaikkiaan.

Välillä piti kuitenkin käydä kirjautumassa pikaisesti hotellin, nauttimassa ja nukkumassakin jopa tuossa entuudestaan itselleni tuntemattomasta majoituskohteesta, suosittelen tuota toki.

Sunnuntaiaamu aukeni aurinkoisena ja kuumana finaalipäivänä. Väkeä velloin yhtenä massana kisa-alueen teltoilla ja stadionin liepeillä. Huonosti taisi sinä päivänä käydä kauppa sadetakkien myyjillä, mutta aina ei voi voittaa.

Meillä muuten paikat olivat loistavasti valitut, sillä olimme juuri siinä päässä ja sopivan korkealla, että pääsimme näkemään finaalit ja maalintulot pituutta lukuun ottamatta aitiopaikoilta.  Emmekä polttaneet itseämme kuten kaarteen toisella puolella olleet katsojat, joita alkoi käydä sääliksi jo ensimmäisen tunnin jälkeen punoitusasteen noustessa väriskaalassa jo kriittisen asteikon puolelle. Juotava ainakin teki kauppansa siinä katsomon osassa.

Yksi miinusmerkki stadionin toiminnasta oli jälleen tuo sama tuttu ongelma. Myyntipaikkoja on edelleen se minimaalinen määrä ja siitä ei tunnuta pääsevän millään eroon, koska organisaatiossa kuten muuallakin tapahtumien keskipisteissä taitaa olla se sama "aivoriihi", joka myöntää lupia edelleen muutamalle paikallisporukalle 80-luvun tapaan.

Siinä sitä tehokasta katseluaikaa vierähti mukavasti 45 minuutin verran kahta kahvia ostaessa. Onneksi sentään selostus kuului ja katsojien rytmikäs taputus, sekä huutomyrsky urheilijoiden onnistuessa suorituksessaan. Ja oli muuten vielä pirun pahaa kahviakin kaikenlisäksi.

Mieleenpainuvinta taisi olla koko kisoissa hilpeyttä herättävä ja show:n luonteisesti pika-aitoja pystyttävän miesporukan toiminnallisuus.  Liikkeet, kuri ja toiminta oli kuin 30-luvun Saksasta, vain uniformut puuttuivat. Taitaa olla pitkällisen harjoittelun tulos?  Taisi kuuluttajakin tuosta jotakin mainita lopussa.

Kympin Loma oli onnistunut ainakin meille kahdelle ja saimme sen mitä lähdimme hakemaan, eli mukavan piristyksen yleisurheilun parissa ja samalla häivähdyksen tuosta kesäisestä Helsingistäkin. Kiitos järjestävälle organisaatiolle hyvin suunnitellusta ja ’’kokonaisedullisesta’’paketistamme. Toivon mukaan tämän tyyppisiä tapahtumia järjestetään jatkossakin.

Teksti: Marko Heikkilä