Musiikkilomani

Vihdoin koitti Perjantai jolloin on viimeinen arki ennen kesälomaa ja ennen kaikkea aika pakata "kympin lomalle" laukku valmiiksi. Pakkaus oli hetkessä ohi mutta sääkarttoja tulikin vilkuiltua koko päivän. Hyvältä näytti, korkeintaan yöllä saattoi olla ukkosta ilmassa. Ja niinhän siinä kävikin aikanaan.

Launantaina lähdin ajelemaan melkoisen kuumassa kelissä, vaan kun ei kiirettä ollut ollenkaan niin sopivilla tauoilla matkanteko oli leppoisaa. Viimeinen mutkatie ennen hotellia olikin asfaltoitu viime kesän jälkeen ja tuli heti mieleeni että tämä täytyy tulla fiilistelemään moottoripyörällä joskus.

Hotellilla auto parkkiin ja respaan. Petäys oli siis tuttu viime kesältä jolloin oli BMW LT-kokoontuminen paikalla. Tiesin kuinka kivasta paikasta on kysymys.

Kuten koko viikonlopun ajan järjestelyt toimivat hienosti ja tuotapikaa oli ranneke, huoneenavain ja info ruokailusta ja laivan aikataulusta hallussa.

Kamat huoneeseen, pikasuihku ja rantaravintolaan syömään. Varjoisan paikan hakeminen oli pieni haaste mutta ruoka oli hyvää ja juoma kylmää. Ei tarvinnut lomafiilistä kummemin hakea.

Sovittuun aikaan siirtyminen kohti laituria jossa laivamme jo odottelikin. Ystävällinen henkilökunta toivotti tervetulleeksi ja kohta lähdimmekin kohti Valkeakoskea.

Takakannella auringossa oli oikein kiva katsella upeita  järvimaisemia mutta melko pian tunsin että varjoisat sisätilat kutsuvat jollen halua polttaa itseäni pahasti. Loppumatka meni liiankin nopeasti ja kohta tehtaanpiiput olivatkin jo kohdalla. Aikataulusyistä jäi kanava nousematta mikä oli harmi. Kokemus olisi varmasti ollut hieno.

Pienen kävelymatkan jälkeen, matkan jolla saimme jo kuunnella ennakkoa tunnelmasta, olimme portilla ja eikun sisälle. Porukkaa oli jo melkolailla kerääntynyt alueelle ja fiilis oli selkeästi mitä mainioin. Esiintyjät vaihtuivat, musiikki soi ja ilta meni niinsanotusti putkeen!

Illan viimeisen keikan kruunasi se ukkonen mitä tiedotukset lupailivatkin. Salama ja jytinä sekä ihan hillitön sade kestivät vain muutaman minuutin mutta ei puhettakaan että tunnelma olisi laskenut!

Ja kun musiikki vaimeni oli aika lähteä takaisin. Sovitussa paikassa ja sovittuun aikaan oli punainen luksusbussimme odottamassa ja matka hotellille sujui komeaa ukkosen tarjoamaa valonäytöstä ihastellen.

Kohta olimmekin takasin Petäyksessä jossa henkilökunta oli laittanut iltapalan valmiiksi. Se tulikin tarpeeseen jonka jälkeen tulikin uni.Ystävämme ukkonen kävi vielä yöllä hieman jytisemässä mutta eipä haitannut.

Aamulla yllättävänkin reippaana hyvälle aamupalalle jolla pärjäsikin pitkälle iltapäivään. Kamat kasaan ja huoneenluovutus. Voin sanoa että olipa erinomainen tapa aloittaa kesäloma!

Kiitos puolestani järjestäneelle tahoille, ensimmäistäkään esimerkkiä huonosta järjestelystä tai asiakaspalvelusta en kokenut.

Kiitos myös mukavalle kympin lomaseuralle, hyvää kesää kaikille!

 
Teksti: Pekka Reponen

Perhe Väätänen matkaa Pohjantähti-leirille 2.-7.7.2012

Maanantaina 2.7.2012 perheemme aloitti kovasti odotetun matkan teon kohti Fiskarsin seutua ja elämän ensimmäistä Pohjantähti-leiriä  - kyllä tätä lomaa osattiin odottaa. Askolasta kesti noin kaksi tuntia ajaa perille Kisakeskuksen päärakennuksen eteen, jossa mukavat leiriohjaajat, jotka jakoivat meille leiripaidat, ottivat perheemme vastaan. Lisäksi teimme oman perhepotretin piirtäen ja painoimme omat leiririntamerkit.

 

Kuvassa ensitunnelmia leiristä uimarantaan johtavalta sillalta.

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme mökkikylään ja sen asukkaisiin. Täyttävän päivällisen jälkeen osallistuimme leirin avajaisiin, jossa leiripäällikkö Tatu kertoi leirin perinteistä ja säännöistä. Kuvassa nautitaan iltateetä ja sämpylää ala-kentällä.

Tiistai-aamuna herättiin aikaisin lukemaan Akselista ja Elinasta päivän tapahtumat. Lapset valmistautuivat omaan ohjelmaan ja aikuiset pääsivät valmistautumaan henkisesti Functional training-rääkkiin.

Aamiaisen jälkeen otettiin osaa viikon ensimmäiseen aamujumppaan ala-kentällä, jonka jälkeen lapset suuntasivat ikäryhmiensä mukaisiin toimiin; Ninni meni touhuparkkiin tutustumaan leirin Pipsa-mummoon, Inna lähti harjoittamaan kädentaitoja ja Samu aloitti päivän yleisurheilulla. Iltapäivällä pojat testasivat melontaa järvellä.

Tiistai-iltapäivällä päästiin myös seikkailemaan Röllin tarinaseikkailuradalla, jossa ratkottiin monia visaisia pulmia ja kun tehtävät saatiin ratkottua, pääsivät lapset temppuilemaan Röllikylään. Jännittävintä taisi olla etsiä ymmärryksen sydäntä syvältä pimeästä luolasta.   Ninni taas jännitti eniten oikean Röllin tapaamista, ja vaikka mieli teki, niin ei uskaltanut Ninni antaa halia Röllille.

Tiistai-iltana käytiin vielä pulahtamassa järvessä. Vesi oli ainakin tarpeeksi lämmintä lapsille.

Leirin aikana oli käynnissä myös luontokuvakilpailu, johon leiriläisiltä pyydettiin kuvia. Tässä oli meidän perheen tuotos, joka jäi viemättä leirilehden toimitukseen…

Ensimmäinen täysi leiripäivä päättyi Mökkikylän yhteiseen iltapalaan ja satuhetkeen. Lapset kerääntyivät kuuntelemaan työleirin tädin lukemaa satua Kaunottaresta ja Hirviöstä.

Keskiviikko 4.7 oli varsin kuuma päivä, joka aloitettiin taas virkistävällä aamujumpalla. Tämän päivän teemana oli Tähtipäivä, jonka kohokohtana olivat iltapäivän olympialaiset. Aamupäivän ohjatuissa tuokioissa lapset saivat taas harjoitella eri lajeja. Ninnin ryhmä, 3-4 vuotiaat väänsivät mahtavat löylyvihdat Aslakin johdolla. Vihta odottaa Ninnin vieressä iltasaunaa, jossa sitä varmasti kokeiltaisiin.

Kuvassa Mökkikylän lapset odottavat viestijuoksun alkamista omilla lähtöpaikoillaan Röllin tähtiolympialaisissa.

Torstaina 5.7 käytiin kamppailu leirin kuninkuuslajissa, nimittäin Amazing race käytiin kuumassa auringon paahteessa. Osallistujia oli yhteensä viisi paria. Meidän perheestä mukana oli isi voitokkaassa joukkueessa ”Mökkinaapurit”.

Kauden ensimmäiset kypsät mustikat löytyivät leikkipihan takarinteestä. Kuvassa Samu kavereineen herkuttelee mustikoilla, jotka kerättiin yhdessä servietin päälle. Oli kuulemma oikein hyviä mustikoita!

Perjantai-ilta huipentui leirin Juhlagaalaan, joka järjestettiin ruokalarakennuksen liikuntasalissa. Gaalassa palkittiin ahkerat ja ansioituneet leiriläiset. Kuvassa Mökkikylä esittää oman numeronsa, jossa lapset laukkaavat esteiden yli omatekoisilla keppihevosilla. Aikuiset laulaa: ”Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa…”

Summa summarum: mukavaa oli ja säät suosivat. Vuoden Pohjantähtiperhe-titteli löi meidät kyllä ällikällä. Taitaa tulla tästä perheestä uusi vakioporukka, kun taas PT-leiriä järkätään. Kiitos kaikille…

Teksti ja kuvat: Saku Väätänen

Vauhdikas huvipuistoloma

16.7.2012 Parituntinen ajomatkamme kohti Powerparkia tuntui lapsistamme ikuisuudelta. Olimme käyneet paikassa kerran aikaisemmin ja odotukset olivat korkealla hyvien muistojen ansiosta.

Huvipuisto päihittää kilpailijansa siisteydellään, rauhallisuudellaan ja laitevalikoimallaan. Puistosta löytyy paljon laitteita perheen pienimmillekin ja jonot olivat lyhyet.

Hurjia laitteita riitti sekä pienille että isoille. Lapset kiertelivät laitteet useaan kertaan ja jännittivät välillä isän kokeiluja hurjissa menopeleissä. Itse innostuin paukuttelemaan kummitusjunassa .

Päivä hurahti ohi nopeasti. Suosittelen paikkaa kaikille. Arvostan paikan rentoa henkeä, erikoisuutena voisin mainita henkilökunnan joka elämänkokemusta omaavana kohteli pikkuasiakkaitaan leppoisasti. Vaikkakin joissain laitteissa lapsia ”pelotti ministi” niin yhteisesti toteamme päivän olleen YLIhyvä.

Lapsiperheen arkeen ei juuri luksusta mahdu, joten matkamme piristi pitkäksi aikaa. Iso ja viihtyisä hotellihuone siivitti onnelliset matkaajat nopeasti unten maille. Runsaalta aamiaiselta oli mukava lähteä kotimatkalle Onni oravan vilkutellessa. 

Teksti ja kuvat: Katja T.

Huvipuistoloman tunnelmia

Viimeinen lomaviikko oli alkamassa ja reissu PowerParkkiin edessä. Starttasimme auton kotoa jo aamutuimaan ja tarkoituksena oli ajella Jyväskylän kautta Tuurin kyläkauppaan ja sieltä Seinäjoelle yöpymään. Matkaa suuntaansa kertyy nelisensataa kilometriä. 

Jännittyneinä seurasimme säätiedotuksia ja onneksemme keli näytti kerrankin suosivan huvipuistopäivää. Aikamme Tuurissa kierreltyämme jatkoimme Seinäjoelle Sokos Hotelli Vaakunaan majoittumaan. Yllätys olikin mieleinen kun heti lapset saivat noppapelin mukaan ja huoneen lisävuoteeseen mahtuikin molemmat lapset nukkumaan vierekkäin! Yö sujui hienosti ja aamulla olikin ihana yllätys kun Onni-Orava oli aamupalalla mukana! Voi sitä riemua! Tästä ei voisi päivä paremmin alkaa.

 

Matka kohti huvipuistoa alkoi heti aamupalan jälkeen auringon paistaessa, koska karting-rata aukesi jo kello 10 ja pojilla oli suunta sinne. Koska nuoren miehen pituus ei riittänyt ulkoradalla oman auton ajamiseen, pääsivät he radalle tandem-autolla. Kivaa tuntui olevan ja vauhdin hurma oli jo valmis tässä vaiheessa päivää!   

Ajon jälkeen suuntasimme itse huvipuiston porteista sisään. Jo etukäteen oli puhuttu, että mennään ”maailman pyörään” ensimmäisenä, jotta nähdään koko laaja huvipuistoalue ja laitteet ilmasta käsin. Sieltä käsin sitten ihmeteltiin, että mihin kaikkeen sitä pitikään päivän aikana keritä. 

Aurinkoinen sää oli houkutellut paikalle todella paljon kävijöitä, joten laitteisiin joutui harmittavasti jonottamaan. Ainoastaan pienen neidin lempilaitteeseen heppa-karuselliin pääsi aina seuraavalle kierrokselle varmasti mukaan. Ja se testattiin varmasti ainakin kahdeksan kertaa! :)

 Nuori mies ilmoitti heti että vuoristoradat pitää testata ja ensin oli ajatuksissa myös hurjan Cobran kokeilu, mutta se sitten äidin onneksi unohdettiin. Isompi mies kävi kyllä testaamassa senkin, ja oli kuulemma upea laite ja kannatti mennä! Varsinkin puinen valtava vuoristorata oli äidin mieleinen, vaikka täytyy tunnustaa että ”hieman” jännitti ensimmäiseen nousuun lähtiessä. 

Hienossa menossa meinasi ruokailu ihan unohtua, kunnes mahat ilmoittivat että olisi aika syödä jotain. Hampurilaiset ja ranskalaiset saatiin yllättävän nopeasti ja meno vain koveni. Keinukaruselli, kummitustalo, pallotorni, aikakone ja joyride-vuoristorata uudelleen ja uudelleen. Vuoristoradat olivatkin yllättäen nuoren miehen suosikit. Välillä pistettiin porukka puoliksi, tytöt menivät menojaan ja pojat omiaan. 

Iltapäivällä maltettiin hetkeksi pysähtyä jäätelölle ja kahville, se jos mikä oli hyvää! Kävimme myös tutustumassa Rölli-metsään ja Kidius-taloon, jossa tapasimme tutut hahmot. Laitteesta toiseen siirryttäessä ei ajan kulumista meinannut millään huomata, kunnes klo 19 tuli kuulutus, että puisto on suljettu. Vielä viimeinen ajo törmäilyautoilla, ja sitten otettiin suunta parkkipaikalle. 

Kahdeksan tuntia huvipuistossa sujui ihan huomaamatta, ja olisi ainakin lasten mielestä voinut päivä jatkua vielä muutaman tunnin. Päivän jälkeen suunnattiin syömään ja takaisin Seinäjoelle hotellille saunaan ja nukkumaan. Unta ei kyllä kenenkään tarvinnut odotella. 

Päivä oli pitkä ja antoisa, ja siitä jäi paljon hauskoja muistoja! Joten ei muuta kuin Suuren suuri kiitos kympinloman järjestäjille ja SAK:lle! Kaikki oli hyvin järjestetty ja kun sääkin oli mitä mahtavin, niin taas jaksaa tehdä töitä!

  

Teksti ja kuvat: Taina Mäkeläinen 

Penkkiurheiluloma yleisurheilun myötä Helsingissä

Yleisurheilun EM-kisoihin lippupaketti kera majoituksen, ei siis paha aivokapasiteetin ’’nollaamisväline’’ keskellä kesää, kun lomajaksonikin pidän suurempien ihmismassojen siirtyessä jälleen työpisteidensä äärelle vasta tuonnempana.

VR:kin suosi kisoja myöntämällä matkamme puoleen hintaan, joten sen mukaisesti eteneminen syrjäiseen rannikkokaupunkiin, Helsinkiin. Kisojen läsnäolon huomasi vasta lähempänä stadionaluetta kisa-alueen telttameren näkyessä ja kuuluessa Töölönlahden rantatielle.

Nämä olivat ensimmäiset suuremmat yleisurheilukisat meillä molemmilla katsojina, joten sinänsä rikastava ja innostavakin kokemuksena. Erityisesti lauantai-illan sade teki tilanteesta mielenkiintoisen seurattavan, kiitos kertakäyttösadetakkien ja vielä silloin katsomossa liikkuneen kahvinmyyjän, joka tuli kuin tilauksesta ja kahvi oli jopa hyvää. Urheilijoita sade ei tuntunut haittaavan, eikä sen liiemmin meitä siihen varautuneita katsojiakaan, joten nautinnollista seurattavaa kaiken kaikkiaan.

Välillä piti kuitenkin käydä kirjautumassa pikaisesti hotellin, nauttimassa ja nukkumassakin jopa tuossa entuudestaan itselleni tuntemattomasta majoituskohteesta, suosittelen tuota toki.

Sunnuntaiaamu aukeni aurinkoisena ja kuumana finaalipäivänä. Väkeä velloin yhtenä massana kisa-alueen teltoilla ja stadionin liepeillä. Huonosti taisi sinä päivänä käydä kauppa sadetakkien myyjillä, mutta aina ei voi voittaa.

Meillä muuten paikat olivat loistavasti valitut, sillä olimme juuri siinä päässä ja sopivan korkealla, että pääsimme näkemään finaalit ja maalintulot pituutta lukuun ottamatta aitiopaikoilta.  Emmekä polttaneet itseämme kuten kaarteen toisella puolella olleet katsojat, joita alkoi käydä sääliksi jo ensimmäisen tunnin jälkeen punoitusasteen noustessa väriskaalassa jo kriittisen asteikon puolelle. Juotava ainakin teki kauppansa siinä katsomon osassa.

Yksi miinusmerkki stadionin toiminnasta oli jälleen tuo sama tuttu ongelma. Myyntipaikkoja on edelleen se minimaalinen määrä ja siitä ei tunnuta pääsevän millään eroon, koska organisaatiossa kuten muuallakin tapahtumien keskipisteissä taitaa olla se sama "aivoriihi", joka myöntää lupia edelleen muutamalle paikallisporukalle 80-luvun tapaan.

Siinä sitä tehokasta katseluaikaa vierähti mukavasti 45 minuutin verran kahta kahvia ostaessa. Onneksi sentään selostus kuului ja katsojien rytmikäs taputus, sekä huutomyrsky urheilijoiden onnistuessa suorituksessaan. Ja oli muuten vielä pirun pahaa kahviakin kaikenlisäksi.

Mieleenpainuvinta taisi olla koko kisoissa hilpeyttä herättävä ja show:n luonteisesti pika-aitoja pystyttävän miesporukan toiminnallisuus.  Liikkeet, kuri ja toiminta oli kuin 30-luvun Saksasta, vain uniformut puuttuivat. Taitaa olla pitkällisen harjoittelun tulos?  Taisi kuuluttajakin tuosta jotakin mainita lopussa.

Kympin Loma oli onnistunut ainakin meille kahdelle ja saimme sen mitä lähdimme hakemaan, eli mukavan piristyksen yleisurheilun parissa ja samalla häivähdyksen tuosta kesäisestä Helsingistäkin. Kiitos järjestävälle organisaatiolle hyvin suunnitellusta ja ’’kokonaisedullisesta’’paketistamme. Toivon mukaan tämän tyyppisiä tapahtumia järjestetään jatkossakin.

Teksti: Marko Heikkilä