Huvipuistoloman tunnelmia

Viimeinen lomaviikko oli alkamassa ja reissu PowerParkkiin edessä. Starttasimme auton kotoa jo aamutuimaan ja tarkoituksena oli ajella Jyväskylän kautta Tuurin kyläkauppaan ja sieltä Seinäjoelle yöpymään. Matkaa suuntaansa kertyy nelisensataa kilometriä. 

Jännittyneinä seurasimme säätiedotuksia ja onneksemme keli näytti kerrankin suosivan huvipuistopäivää. Aikamme Tuurissa kierreltyämme jatkoimme Seinäjoelle Sokos Hotelli Vaakunaan majoittumaan. Yllätys olikin mieleinen kun heti lapset saivat noppapelin mukaan ja huoneen lisävuoteeseen mahtuikin molemmat lapset nukkumaan vierekkäin! Yö sujui hienosti ja aamulla olikin ihana yllätys kun Onni-Orava oli aamupalalla mukana! Voi sitä riemua! Tästä ei voisi päivä paremmin alkaa.

 

Matka kohti huvipuistoa alkoi heti aamupalan jälkeen auringon paistaessa, koska karting-rata aukesi jo kello 10 ja pojilla oli suunta sinne. Koska nuoren miehen pituus ei riittänyt ulkoradalla oman auton ajamiseen, pääsivät he radalle tandem-autolla. Kivaa tuntui olevan ja vauhdin hurma oli jo valmis tässä vaiheessa päivää!   

Ajon jälkeen suuntasimme itse huvipuiston porteista sisään. Jo etukäteen oli puhuttu, että mennään ”maailman pyörään” ensimmäisenä, jotta nähdään koko laaja huvipuistoalue ja laitteet ilmasta käsin. Sieltä käsin sitten ihmeteltiin, että mihin kaikkeen sitä pitikään päivän aikana keritä. 

Aurinkoinen sää oli houkutellut paikalle todella paljon kävijöitä, joten laitteisiin joutui harmittavasti jonottamaan. Ainoastaan pienen neidin lempilaitteeseen heppa-karuselliin pääsi aina seuraavalle kierrokselle varmasti mukaan. Ja se testattiin varmasti ainakin kahdeksan kertaa! :)

 Nuori mies ilmoitti heti että vuoristoradat pitää testata ja ensin oli ajatuksissa myös hurjan Cobran kokeilu, mutta se sitten äidin onneksi unohdettiin. Isompi mies kävi kyllä testaamassa senkin, ja oli kuulemma upea laite ja kannatti mennä! Varsinkin puinen valtava vuoristorata oli äidin mieleinen, vaikka täytyy tunnustaa että ”hieman” jännitti ensimmäiseen nousuun lähtiessä. 

Hienossa menossa meinasi ruokailu ihan unohtua, kunnes mahat ilmoittivat että olisi aika syödä jotain. Hampurilaiset ja ranskalaiset saatiin yllättävän nopeasti ja meno vain koveni. Keinukaruselli, kummitustalo, pallotorni, aikakone ja joyride-vuoristorata uudelleen ja uudelleen. Vuoristoradat olivatkin yllättäen nuoren miehen suosikit. Välillä pistettiin porukka puoliksi, tytöt menivät menojaan ja pojat omiaan. 

Iltapäivällä maltettiin hetkeksi pysähtyä jäätelölle ja kahville, se jos mikä oli hyvää! Kävimme myös tutustumassa Rölli-metsään ja Kidius-taloon, jossa tapasimme tutut hahmot. Laitteesta toiseen siirryttäessä ei ajan kulumista meinannut millään huomata, kunnes klo 19 tuli kuulutus, että puisto on suljettu. Vielä viimeinen ajo törmäilyautoilla, ja sitten otettiin suunta parkkipaikalle. 

Kahdeksan tuntia huvipuistossa sujui ihan huomaamatta, ja olisi ainakin lasten mielestä voinut päivä jatkua vielä muutaman tunnin. Päivän jälkeen suunnattiin syömään ja takaisin Seinäjoelle hotellille saunaan ja nukkumaan. Unta ei kyllä kenenkään tarvinnut odotella. 

Päivä oli pitkä ja antoisa, ja siitä jäi paljon hauskoja muistoja! Joten ei muuta kuin Suuren suuri kiitos kympinloman järjestäjille ja SAK:lle! Kaikki oli hyvin järjestetty ja kun sääkin oli mitä mahtavin, niin taas jaksaa tehdä töitä!

  

Teksti ja kuvat: Taina Mäkeläinen 

Penkkiurheiluloma yleisurheilun myötä Helsingissä

Yleisurheilun EM-kisoihin lippupaketti kera majoituksen, ei siis paha aivokapasiteetin ’’nollaamisväline’’ keskellä kesää, kun lomajaksonikin pidän suurempien ihmismassojen siirtyessä jälleen työpisteidensä äärelle vasta tuonnempana.

VR:kin suosi kisoja myöntämällä matkamme puoleen hintaan, joten sen mukaisesti eteneminen syrjäiseen rannikkokaupunkiin, Helsinkiin. Kisojen läsnäolon huomasi vasta lähempänä stadionaluetta kisa-alueen telttameren näkyessä ja kuuluessa Töölönlahden rantatielle.

Nämä olivat ensimmäiset suuremmat yleisurheilukisat meillä molemmilla katsojina, joten sinänsä rikastava ja innostavakin kokemuksena. Erityisesti lauantai-illan sade teki tilanteesta mielenkiintoisen seurattavan, kiitos kertakäyttösadetakkien ja vielä silloin katsomossa liikkuneen kahvinmyyjän, joka tuli kuin tilauksesta ja kahvi oli jopa hyvää. Urheilijoita sade ei tuntunut haittaavan, eikä sen liiemmin meitä siihen varautuneita katsojiakaan, joten nautinnollista seurattavaa kaiken kaikkiaan.

Välillä piti kuitenkin käydä kirjautumassa pikaisesti hotellin, nauttimassa ja nukkumassakin jopa tuossa entuudestaan itselleni tuntemattomasta majoituskohteesta, suosittelen tuota toki.

Sunnuntaiaamu aukeni aurinkoisena ja kuumana finaalipäivänä. Väkeä velloin yhtenä massana kisa-alueen teltoilla ja stadionin liepeillä. Huonosti taisi sinä päivänä käydä kauppa sadetakkien myyjillä, mutta aina ei voi voittaa.

Meillä muuten paikat olivat loistavasti valitut, sillä olimme juuri siinä päässä ja sopivan korkealla, että pääsimme näkemään finaalit ja maalintulot pituutta lukuun ottamatta aitiopaikoilta.  Emmekä polttaneet itseämme kuten kaarteen toisella puolella olleet katsojat, joita alkoi käydä sääliksi jo ensimmäisen tunnin jälkeen punoitusasteen noustessa väriskaalassa jo kriittisen asteikon puolelle. Juotava ainakin teki kauppansa siinä katsomon osassa.

Yksi miinusmerkki stadionin toiminnasta oli jälleen tuo sama tuttu ongelma. Myyntipaikkoja on edelleen se minimaalinen määrä ja siitä ei tunnuta pääsevän millään eroon, koska organisaatiossa kuten muuallakin tapahtumien keskipisteissä taitaa olla se sama "aivoriihi", joka myöntää lupia edelleen muutamalle paikallisporukalle 80-luvun tapaan.

Siinä sitä tehokasta katseluaikaa vierähti mukavasti 45 minuutin verran kahta kahvia ostaessa. Onneksi sentään selostus kuului ja katsojien rytmikäs taputus, sekä huutomyrsky urheilijoiden onnistuessa suorituksessaan. Ja oli muuten vielä pirun pahaa kahviakin kaikenlisäksi.

Mieleenpainuvinta taisi olla koko kisoissa hilpeyttä herättävä ja show:n luonteisesti pika-aitoja pystyttävän miesporukan toiminnallisuus.  Liikkeet, kuri ja toiminta oli kuin 30-luvun Saksasta, vain uniformut puuttuivat. Taitaa olla pitkällisen harjoittelun tulos?  Taisi kuuluttajakin tuosta jotakin mainita lopussa.

Kympin Loma oli onnistunut ainakin meille kahdelle ja saimme sen mitä lähdimme hakemaan, eli mukavan piristyksen yleisurheilun parissa ja samalla häivähdyksen tuosta kesäisestä Helsingistäkin. Kiitos järjestävälle organisaatiolle hyvin suunnitellusta ja ’’kokonaisedullisesta’’paketistamme. Toivon mukaan tämän tyyppisiä tapahtumia järjestetään jatkossakin.

Teksti: Marko Heikkilä

Pohjantähti-leiri on kesän kohokohta

Vihdoinkin koitti SE maanantai-aamu, kun auto on pakattu, viimeiset tsekkaukset tehty ja matka kohti Pohjaa voi alkaa. Kesän kohokohta eli Pohjantähti-leiri on alkamassa. 

Tämä helteinen heinäkuun viikko on tälle perheelle jo kolmas leiri ja toivottavasti tulee vielä monia. Ihanaa oli nähdä tutut ohjaajat ja mukava tutustua myös uusiin. Lapsille mieleen jäivät erityisesti sählyturnaukset sekä perheen yhteiset jumpat ja tottakai Rölli!

Ruoka oli maittavaa, kuten aina ja kyllähän se maistuikin erilaisten aktiviteettien lomassa. Äitillä ja iskällä riitti juttua lajista nimeltä Amazing race, johon nämä hieman yllytyshullut turkulaiset menivät lupautumaan.

Säälivien katseiden siivittämänä lohkesi kuitenkin kolmas sija, mikä ei ole yhtään hullumpi sijoitus, vaikkakin allekirjoittaneella on hieman hatarat muistikuvat koko kisasta. Leirin kruunasi hieno päätösjuhla ja ohjaajien sulavaliikkeinen ja herkkä tanssiesitys, jossa mieskauneus pääsi täyteen loistoonsa.

Kaiken kaikkiaan oli jälleen kerran mahtava leiri!. Kiitokset kaikille ohjaajille sekä muulle henkilökunnalla, te teitte meidän lomastamme täyden kympin loman!

Teksti ja kuvat:  Heidi Rouhikko

Täyden kympin Pohjantähti-leiri

Maanantaiaamu koitti - vihdoinkin! Tätä oli odotettu viikkokaupalla. Simmarit, sukat ja snorkkelit kassiin ja menoksi kohti Raaseporia ja Pohjan kunnassa sijaitsevaa Kisakeskusta, eli tuttujen kesken Kisistä. Matka perille taittui ”laukussa leipää ja piimää vaan”- rallatuksen siivittäessä kilometrejä. 

Pääkallopaikalla saimme leiripassit kaulaan, avaimet taskuun ja kuskasimme nyssäkät viikon verran kotiamme näytelleeseen luksusmökkiin. Ensi töiksemme vaihdoimme vapaalle, eli vaatteet pois ja kilpajuoksua järven rantaan pulikoimaan. Ahdin valtakunta ei vielä maanantaina hivellyt niveliä lämpöisyydellään, mutta jo loppuviikkoa kohden vesilämpömittarikin alkoi näyttää inhimillisiä lukemia.

Uinti vaikutti olevan meidän perheen pienimpien suosikkilaji, ainakin jos kastautumisten määrästä voi jotain päätellä. Välillä oli niin kiire vilvoittelemaan, etteivät vaatteet ehtineet pois päältä. Muunlaistakin urheilullista touhua kokeilimme viikon aikana. Lapset testasivat tietojaan ja taitojaan ohjatuissa ikäryhmissä ja lajeina olivat niin jousiammunta ja seinäkiipeily kuin kädentaidot ja pallopelitkin. Aikusetkin saivat kokea uutuuden viehätystä muun muassa kahvakuulan merkeissä.

Yksi leirin parhaista puolista näin aikuisen näkökulmasta oli valmis ruokahuolto. Kolme kertaa päivässä sai köpötellä linjaston päähän ja valita itse appeensa. Iltasella kokoonnuttiin vielä majoituskylittäin iltateelle ja -sämpylälle ja puitiin päivän kulku kylävastaavien kanssa. Me asuimme mökkikylässä ja hienolla yhteistyöllä saimme toteutettua kylälipun -ajanmukaisesti olympiahengessä.

Viikko hurahti vauhdilla ja toimintaa täynnä olleet päivät vaativat loppuviikosta jo pienet päiväunetkin. Perjantai-iltana koettiin leiriviikon huipennus, kun Pt:n 25-vuotisjuhla käynnistyi. Ilta oli täynnä ohjelmaa ja me mökkikyläläisetkin saimme osallistua keppihevosesteradalla, johon siis muutama rohkea perheenisä osallistui elävänä esteenä.

Meillä oli mukavaa, eli viikko oli ihan Kymppi!

Teksti ja kuvat: Jenni Väisänen

EM-kisatunnelmia

EM-kisamatka ajoittui lomamme kolmannelle viikolle, jolloin oli hyvä aika hengähtää kesämökin maalausurakasta.  Matka kohti Helsinkiä alkoi perjantaiaamuna kello 7.00, autoon pakkautui neljä innokasta reissulaista. Puolisoni ja minun lisäksi mukana oli tyttäremme kaverinsa kanssa. Matkalla Helsinkiin kävimme Tampereella tervehtimässä sukulaisia ja yövyimme heidän luonaan.

Lauantaiaamuna jatkoimme matkaa Helsinkiin ja perillä olimme kymmenen maissa. Hotelli löytyi helposti, kävimme kysymässä olisiko huoneet valmiit. Huoneet luvattiin viimeistään kahdelta, joten jätimme auton hotellin parkkiin, ja tyttäret lähtivät kaupungille shoppailemaan ja me suuntasimme kohti stadionia. Matka stadionille taittui kävellen, sillä hotelli sijaitsi siinä ihan vieressä. Ilma oli aurinkoinen, muttei liian lämmin. Stadionin edustalla oli kisapuisto, jossa oli eri yrittäjiä mainostamassa tuotteitaan. Kävelimme kisapuiston halki, jossa oli ihmisiä seuraamassa skriiniltä kisoja ja nauttimassa musiikista. Kilpailujen palkintojenjako tapahtui kisapuistossa kilpailujen jälkeen tai sunnuntaina ennen varsinaisten kisojen alkamista.

Aamukisojen kiinnostavimpia lajeja oli miesten 1500 metrin juoksu, jossa Niclas Sandells juoksi itsensä sunnuntain finaaliin. Pettymyksen tunteita aiheutti miesten seiväskisan loppuminen karsintoihin. Aamukisojen päätyttyä palasimme hotellille hieman lepäämään ja pesulle. Hotellin sauna sekä huoneessa oleva kylpyamme tuli testattua. Alkoi olla nälkä ja päätimmekin suunnata kuuden maissa ulos syömään. Stadionin läheisyydessä oli meksikolainen ravintola, johon poikkesimme syömään ennen iltakisoja. Ruoka siellä oli herkullista ja vatsat täynnä lähdimme kävellen kohti stadionia. Ilma oli ruokailumme aikana muuttunut pilviseksi ja sateiseksi. Kastuimme jo matkalla stadionille ja se vähän häiritsi kisatunnelmaan pääsyä.

Iltakisojen mielenkiintoisin laji oli naisten seiväshypyn finaali. Täytyi vain ihailla, kun naiset hyppäsivät vaikka vettä tuli välillä taivaan täydeltä. Voittajaksi selviytynyt tšekkiläinen Jirina sanoikin haastattelussa, että hän pitää sateesta.  Naisten seiväshyppy- finaalin jälkeen aloin itse olla niin märkä ja kylmissäni, että lähdin hotellille kuumaan kylpyyn. Puolisoni jaksoi kylmyydestä huolimatta katsoa kisat stadionilla loppuun saakka.  Oli hienoa sateesta huolimatta todeta, että yleisö jaksoi kannustaa kilpailijoita vaikkei iltakisoissa nähtykään kovin montaa suomalaista kilpailijaa.

Sunnuntaiaamu valkeni  pilvisenä, mutta pilvet väistyivät puolen päivän maissa ja tiedossa oli lämmin ja aurinkoinen iltapäivä. Sunnuntain kisat alkoivat  klo 16.00, joten aamulla ei ollut mitään kiirettä stadionille.  Hotellin huoneen luovuttamisen jälkeen kävimme muutamissa kaupoissa, veimme tyttäret Linnanmäelle ja lähdimme etsimään autolle parkkipaikkaa stadionin läheisyydestä. Parkkipaikan löytyminen oli onnen kauppaa, sillä stadionin läheisyydessä olevat kadut olivat aivan täynnä. Viimein löytyi tyhjä ruutu meidänkin autolle ja niin jatkoimme  reilun kilometrin matkan jalkaisin stadionille. Aurinko paisto täydeltä terältä ja fiilis oli huipussaan kisoja katsellessa.

Sunnuntaina kisoissa oli paljon finaaleja, joissa muutamissa oli mukana myös suomalasia kilpailijoita. Niistä mainittakoon mielenkiintoisimpina miesten jännittävä melkein kaksinotteluksi jäänyt seiväsfinaali, Saksan ja Ranskan välillä. Istumapaikkamme sijaitsivat seiväshyppypäädyssä, joten hyppyjen seuraaminen oli helppoa ja mielekästä. Moukarin- ja kiekonheiton finaalit olivat myös mielenkiintoisia.

Mitalitoiveet kariutuivat miesten 1500 m juoksussa Sandellsin kaatumiseen ja pituushypyssä Evilän karsiutumiseen kolmelle viimeiselle kierrokselle, Ollikainen sen sijaan sijoittui kuudenneksi. Miesten 110 m aidoissa ja viestijuoksuissa nähtiin nopeaa menoa ja yleisön valtaisaa kannustusta. Sunnuntain kisapäivä oli kaikkein mielenkiintoisin, ilma suosi niin kilpailijoita kuin katsojiakin ja finaalilajit eivät jättäneet kylmäksi. Sunnuntaifinaalit keräsivät selvästi enemmän katsojia kuin edellisen päivän kisat. Ilmassa oli kunnon kilpaurheilun tuntua taputuksineen, pettymyksen huokaisuineen sekä ilon huudahduksineen niin yleisön kuin kilpailijoidenkin osalta.

Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että EM-kisojen seuraaminen paikan päällä oli tosi hieno kokemus. Itse en ole ollut aiemmin kovinkaan innostunut seuraamaan edes televisoista yleisurheilukisoja. Nyt kuitenkin syttyi pieni kipinä alkaa jatkossa seuraamaan niitä. Ehkäpä  joskus vielä Suomi-Ruotsi maaottelukin tulee käytyä katsomassa paikan päällä. Suomalaiset ovat fiksua yleisöä, kannustavat kaikkia kilpailijoita riippumatta siitä mitä maata he edustavat. Kokemus oli kaikin puolin positiivinen ja kiitos mahdollisuudesta osallistua penkkiurheilulomaan.

 Teksti ja kuvat: Seija Väisänen

EM-tunnelmia Olympiastadionilta

Lähdin matkaan jo muutamia päiviä aiemmin siskoni luokse Hyvinkäälle. Sieltä seuraani liittyi Pentti Asp siskoni mies. Hän kertoi olleensa nuorempana paljon kisoissa katsojana ja järjestelyissä mukana.  Vuoden 1971 Helsingin EM-kisoista hän muisti seuranneen paikan päällä Juha Väätäisen voitot 5000 ja 10 000 metrin juoksuissa. Hän näytti myös kunniakirjan vuoden 1952 Olympialaisten hyväksi tehdystä työstä. Niitä jaettiin vain 200 henkilölle.

Lähdimme lauantaina Hyvinkäältä junalla Helsinkiin ja asemalta taksilla hotelliin. Crowne Plaza on ollut joskus aiemmin S-ryhmän hotelli, mutta nyt remontoinnin jälkeen on kuulemma yksi parhaista Helsingin hotelleista. Kävin hotellilla saunomassa ja uimassa.

Lähdimme 18 aikaan kisapuistoon ja siellä aikamme sveitsiläisiä juustoja ja Valion energiajuomaa maisteltuamme stadionille. Heti iltakisojen alettua alkoi kaatosade. Olimme kuitenkin hyvin varustautuneet siihen sadeasuilla, lisävaatteilla repussa ja eväillä, joiden syöminen tuntui eräitä häiritsevän. Moukarinheitto päättyi suomalaisittain pettymykseen Olli-Pekka Karjalaisen pudottua kolmelta viimeiseltä kierrokselta. Naisten seiväshypyn katsoimme aitopaikoilta, mutta vesisade sotki sen kilpailun täysin liukastumisien ja vedenpoistotaukojen vuoksi. Lauantai jäi aika vaisuksi tulostasoltaan sateen ja kylmyyden vuoksi.

 

Matka hotelille meni kävellen pienellä tauolla, kun Pentin jäykistyneet jalat sitä vaativat. Hotellilla otimme pienet lämpimät juomat ja hyvin nukutun yön jälkeen kohti seuraavaa päivää.

Aamupalalle menimme myöhään ja söimme mahamme täyteen. Kävin vielä pikaisesti saunomassa ennen hotellilta lähtöä.

Ilma oli aurinkoinen ja pikaisen terassilla nautitun oluen jälkeen suunnistimme kisapuistoon. Kisapuisto oli valtava ja paikallisia ihmisiä oli siellä seuraamassa pelkästään ohjelmaa ja palkintojenjakoa. Koop Arponen veti kansainvälisen keikan ja unohti suomenkielen kokonaan juonnoista ja kappaleistaan. Urheilijoista Olli Pekka Karjalainen ja Niina Kelo olivat jakamassa nimikirjoituksia.

Stadionille lähdimme vasta ihan kisojen alkuun. Sää suosi toisena päivänä ja eilisen sadeasu vaihtui t-paitaan ja shortseihin. Miesten seipään taso oli korkea ja urheilijat saivat mahtavat kannustukset. Suomalaiset pituushyppääjien suoritukset saivat stadionin huutomyrskyyn. Omaksi suosikiksi nousi kuitenkin venäläisen Sergei Shubenkovin mahtavat suoritukset 110 metrin aidoissa.

 

Nämä olivat osaltani ensimmäiset isot yleisurheilukisat paikanpäällä katsottuna. Muuten seuraan yleisurheilua, hiihtoa ja moottoriurheilua televisiosta. Kiitokset mahdollisuudesta kisojen seuraamiseen.

Teksti ja kuvat:  Antti Hakkarainen

Täyden Kympin….

… ajoitus. Risteily ajoittui Juhannuksen jälkeiseen viikkoon, jolloin kesälomani alkoi. 100-prosenttinen irtiotto arjesta. Matkustimme junalla Jyväskylästä Helsinkiin ja saavuttuamme Helsingin rautatieasemalla suolisto kurni jo siihen malliin, että oli parasta suunnistaa ensimmäiseen Mc Donald’siin, joka vastaamme tuli. Sinne oli suunnistanut moni muukin. Saimme nälkämme kuitenkin tainnutettua. Kun lähdimme jatkamaan matkaamme, huomasimme, että yhden matkalaisen reppu oli vaihtunut. Onneksemme huomasimme sen riittävän ajoissa ja saimme vahingon korjattua ennen kuin edes repunvaihdon toinen osapuoli oli tapahtumaa huomannutkaan.

… sääennuste. Aikaa oli parisen tuntia ennen kuin laivaan pääsisi, joten päätimme kävellä rautatieasemalta satamaan. Matkalla poikkesimme 80 vuotta samalla paikalla olleeseen instrumenttikauppaan, joka sijaitsi lähellä Tuomiokirkkoa. Siinä vaiheessa alkoi pikkuisen kerääntyä pilviä muutoin poikkeuksellisen tyynenä pysyneelle taivaalle. Matka oli kuitenkin jo puolessa välissä lähtöpisteestä mitattuna, joten päätimme kävellä lopunkin matkaa jättäen vaihtoehtona olleen taksin pois laskuista. Väärä päätös. Forecan sääennuste piti paikkansa täydellisesti: tuulta ja sadetta niin maanantaina, tiistaina kuin keskiviikkonakin – niin Helsingissä, merellä kuin Tukholmassakin. Kastuimme kahdesti litiläpimäriksi:  ensimmäinen kaste menomatkalla, toinen kaste saatiin tiistaina Tukholmasta laivalle palatessa. Koskaan en muista niin märkä olleeni kuin tiistaina! Lisäksi yöunia siivitti menomatkalla tuuli, joka heilutteli laivaa epätasaiseen tahtiin

Tuuli pikkusen puhalteli menomatkalla.

… muonitus. Gabriellan buffetti-illalliset ja –aamiaiset maistuivat koko konkkaronkalle. Näiden lisäksi suolen sopukoihin ei paljon muuta mahtunutkaan, mitä nyt jonkin verran tax free -kaupan makeisia ja muutamia kupposellisia espressoja niin laivalla kuin maissakin. Porukan miesväki toki vetäisi välipaloiksi Spanish hot dogit, joita ei varsinaiseksi ruuaksi laskettanekaan.

… pyrähdys kaupungilla. Odottelimme rauhassa kiireisimpien ulosmarssia laivasta ennen kuin lähdimme tiistaina katsastelemaan, miltä sää Tukholman taivaan alla näyttäisi. Sen verran pitkään olimme odotelleet, että laivan saapumisajankohtaan ajoitetut bussiyhteydet olivat jo kaikki menneet, joten päädyimme taksiin. Halusimme mennä ’oikeaan’ ostoskeskukseen ja päräytimme vilkkaalle kadulle, jossa oli liikkeellä paljon ’pukupäisiä’ herrasmiehiä juuri lounasaikeissa. Huomattavan tyylikästä porukkaa. 

 

Huomiota kiinnitti mm. kosketinsoitinsisäkatto.

Jakaannuimme kahteen osaan ja nuoriso lähti omille teilleen meidän vanhusten lähtiessä etsimään espressokupposta, joka löytyi ilman tunteiden kuumenemista. Samoiten löytyi Indiska-alennysmyyntikauppa! Mikä löytö, sillä harmikseni Jyväskylässä ei enää ole ko. kauppaa. Siellä tein pari nopeaa ostosta. Pysähdyimme kauniiseen puistoon seuraamaan arkipäivän menoa. Ulkoilmalavalla esiintyi musiikki-/tanssiryhmä, josta nautimme hetkosen. 

 

Puistossa oli mukava pysähtyä nauttimaan soitto- ja tanssiesityksestä.

Pian nuorukaisten kanssa sopimamme kohtaamisaika olikin käsillä ja kuulimme, että he olivat löytäneet NIIN suuren elektroniikkakaupan, että eivät ole koskaan ennen niin suurta nähneet. Sieltä oli myös löytynyt poikasen etsimät kuulokkeet, joiden lunastamiseen tarvittiin Visa-korttiani. Suuntasimme siis askeleemme sinne. Onneksi järki voitti ja jätimme mukaamme melkein tarrautuneen Espresso-keittimen kauppaan odottamaan seuraavaa käyntiämme. Läheltä kyllä piti, mutta ison paketin kantaminen tungoksessa hieman jarrutti ostointoamme.

 

Kymmentä vaille yksi Ruotsin aikaa.

… päätösillallinen kruunasi päivän. Edellisiltana olimme kahmineet lähes kaikkea, mitä olimme keksineet lautasillemme ottaa. (Tulipa muuten maistettua ensimmäistä – ja jos itsestäni on kiinni, niin myös viimeistä – kertaa marinoitua artisokkaa. Kaikki muu oli hyvää!). Nyt maltoimme hieman valita, mitä söisimme ja ruokailusta tulikin monin verroin nautittavampi. Kesän ensimmäiset mansikat syötiin tällä reissulla.

… lukuhetki. Tiistain illallisen jälkeen pojat lähtivät tapaamaan nuorisoa, johon olivat edellisiltana tutustuneet ja me vanhukset jäimme hyttiin nauttimaan täydestä vatsasta ja lukemisesta. Aika hurahtikin hyvän kirjan merkeissä aamutunneille, jolloin saimme nuoret turvallisesti takaisin hyttiin ja nukkumaan. Nukuimme tyytyväisinä aamuun ja kävimme pirteinä aamiaisella. Laivan tultua satamaan päätimme tällä kertaa luottaa säätiedotukseen ja otimme suosiolla taksin keskustaan.

Paluumatka junalla Jyväskylään sujui lämpimissä merkeissä. Sen aiheutti vaunuosaston yhteydessä olevan wc:n hajoaminen, mikä puolestaan aiheutti poikkeusjärjestelyjä tuuletuksessa ja sen seurauksena tukalan kuumuuden vaunuihin. Onneksi junan konduktöörirouva antoi vinkin viileämmästä vaunusta, jonne mielihyvin siirryimmekin.

… risteilyloma. Tästä on hyvä jatkaa loman viettoa. Työpölyt tuli tehokkaasti huuhdottua päältä pois ja aivosolut saivat mukavaa ajateltavaa. Tack så mycket.

Teksti ja kuvat: Tuula Häkkinen-Hakala