Täyden kympin musiikkoloma Valkeakoskella

Matkalle kohti Valkeakoskea lähdimme lomaseuralaiseni Marja-Tertun kanssa varmuuden vuoksi jo perjantaina , että olisimme varmasti ajoissa paikalla.

Majoituimme hotelli Petäykseen ja niinpä olimme heti aamusta paikalla.

Reipas kävelylenkki kauniissa ja rauhallisessa maalaismaisemasa aloitti lauantaipäivän parhaimmalla tavalla.

Hotellin aulassa oli runsaasti tsemppikeppejä tarjolla vauhdittamaan lenkkiä.

Petäyksessä on muutenkin runsaasti monenlaista ulkoiluaktiviteettia tarjolla, mm.frisbeegolffia ja minigolffia.Myös rantalentiksen pelailuun on mahdollisuus.

Lounaan nautimme kesäravintola Kaisassa.

Ruoka oli maittavaa ja sitä oli riittävästi. Tästä on hyvä jatkaa kohti Valkeakoskea.

Sisävesialus Silver Linella lähdimme seilaamaan Valkeakoskelle.

Sää suosi, aurinko paistoi ja tuuli oli vilvoittava.

Valkeakosken tehtaanpiiput näkyvät jo.

Sitten itse asiaan.

 Sinivalkoinen ääni, Katri-Helena.  

Afrocola, muusikoita Suomesta, Senegalista, Serbiasta ja Espanjasta.

Haloo Helsinki

Michael Monroe. Ravakka ukkoskuuro ei maailmantähden esitystä

hidastanut.

 

Festarikansaa oli paikalla yömyöhään ihan ruuhkaksi asti.

Mielestämme tapahtuma oli loistavasti järjestetty ja vaikka väkeä oli paljon palvelut toimivat moitteettomasti.

Linja-auto kuljetus takaisin hotelliin lähti klo 01.30 ja perillä hotellilla meitä odotti runsas ja maittava yöpala.

Kyllä uni maittoi kun vatsa oli täynnä kinkkukiusausta ja salaatteja.

Sunnuntaina oli jäljellä paluumatka Nokialle.

Hotelli Petäyksen pihassa on veistos nimeltään Luottamus.On hyvä ,että voimme luottaa SAK:hon jan ammattiliitoihimme mm. työehtoasioissa.

Ja on mukavaa kun jäsenistöllä on mahdollisuus hakea tälläisiä mukavia irtiottoja arjesta, joita juuri Täyden kympin lomat suovat.

Tuhannet kiitokset SAK:lle mukavasta musiikkilomasta.

Teksti ja kuvat: Päivi Lunden

Leiriloman terveisiä

Niin siinä sitten kävi, että pääsimme osallistumaan Kympin lomalle Pohjantähti-leirille!

Maanantaina starttasimme Lohjalta kohti Pohjan Kisakeskusta. Ilmoittautuessamme saatiin mökin

avaimet ja leiripassit. Ensimmäinen tehtävä oli tehdä leirimerkit ja piirtää kuva meidän perheestä –

perheemme juniori Miska sai kunnian toimia piirtäjänä.

 

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme Kisakeskukseen ja löysimme mm. Hutiluspuun! Se on puu, johon ripustetaan sinne sun tänne unohtuneet tavarat ja eipä siinä kauaa mennyt, kun ensimmäinen sukka puussa jo roikkui. Leirin avajaiset kokosivat kivasti kaikki leiriläiset yhteen ja iltapala nautittiin porukassa alakentällä. Päivä päättyi oman mökkisaunan lämmittämiseen ja iloksemme posteljoonikin saavutti meidät illalla toimittamalla mökin terassille Akselin ja Elinan – Pohjatähti-leirin oman tiedotuslehden!

 

Tiistai käynnistyi aamupalalla ja yhteisellä aamuhetkellä. Aamuhetkestä sai leiman leiripassiin siihen

osallistuttua. Perheen juniori Miska lähti 7-8-vuotiaiden ryhmän mukana yleisurheilemaan ja Miikan 11-

12-vuotiaiden ryhmä suuntasi bingosuunnistukseen ja Kinball’n pariin. Meille vanhemmille oli luvassa

Functional Training ja Pilates. Aamupäivä veti meistä vanhuksista kyllä kaikki mehut – näytti helpolta,

mutta olikin raskasta. Lounaan jälkeen pojat osallistuivat sählyturnaukseen joukkueessa nimeltään

Yellow Boys. Pelit kulkivat hienosti päättyen yhteen voittoon ja kahteen tasapeliin. Muutamassa muussa

joukkueessa oli sen verran vähän pelaajia, että Miika taisi lopulta pelata maalivahtina neljässä eri

joukkueessa ja Miska pelaajana kahdessa kokoonpanossa. Illalla oli jälleen mökkisaunan lämmitys ja Akselin ja Elinan odotus =) iltapala tarjoiltiin tällä kertaa Mökkikylään.

Keskiviikon aamu alkoi samoissa tutuissa merkeissä ja aamuhetken jälkeen pojat lähtivät omien ryhmiensä matkaan. Miskalla oli vuorossa pallokoulu ja Miikalla yleisurheilua. Tällä kertaa me vanhemmatkin valitsimme omat lajimme: perheen isä lähti UKK-kävelytestiin ja perheen äiti NiaTanssiin. 

Lounaan jälkeen valmistauduttiinkin Tähtiolympialaisiin. Perheen äiti toimii joukkueenjohtajana Lohjan Kisa-Veikkojen 03-joukkueessa, joten ei tuottanut tuskaa osallistua Tähtiolympialaisiin suuren lapsikatraan kanssa – joukkueessamme taisi olla ylivoimaisesti eniten poikia. Tähtiolympialaisissa oli lajeina mm. keihään heitto ja viestijuoksu. Loistavalla yhteishengellä joukkueemme nimeltään Mökkikylän kunkut voitti tähtiolympialaiset, mutta mainittakoon, että myös joukkue nimeltään Pohjantähdet sijoittuivat jaetulle ykkössijalle. 

Illalla oli vuorossa sählyn sijoitusottelut, jossa Yellow Boys pelasivat sijoista 3-4. Vastustajana joukkueella oli leirin ohjaajista koostunut joukkue – Tonnit ja säihkysääret. Peli oli erittäin tapahtumarikas ja yhtä reilua tuomaria kohtaa harvoin! Loppujen lopuksi Yellow Boysit veivät voiton ja sijoittuivat täten turnauksessa hienosti kolmannelle sijalle. Päivä päättyi jo leirirutiineihin: iltapala, sauna ja Akselin ja Elinan odotteluun.

Torstai-aamuna hieman jo kadutti – tuli meinaan eilen ilmoittauduttua Amazing Raceiin! Aamu alkoi kuitenkin tutusti aamupalalla ja yhteisellä aamuhetkellä. Pojat lähtivät ryhmiensä kanssa seinäkiipeilemään ja jousiammuntaan. Vanhemmat jättivät aamun kahvakuulatreenit väliin ja valmistautuivat henkisesti iltapäivän koitokseen. 

Lounaan jälkeen aukesi roskapankki, josta sai valita lakun, tikkarin tai purkan kymmentä maasta poimittua roskaa vastaan. Eipä tarvinnut kovinkaan pitkää lenkkiä tehdä, kun roskia oli haalittu jo taskullinen. 

Do diin, oli valmiina tai ei, sitten mentiin kohti Amazig Racea! Pojat osallistuivat ohjaajiensa kanssa Gladiaattoriradalle ja meitä vanhempia odotti hikinen urakka. Ensimmäinen tehtävä oli muistitehtävä. Saimme eteemme paperin, jossa oli n. 50 erilaista kuvaa. Meillä oli minuutti aikaa painaa mieleen kuvat ja sen jälkeen kirjoittaa kuvien nimet tyhjälle paperille – siinäkin tehtävässä minuutti aikaa. Hyvin mene, muistimme yli 30 kuvaa ja pääsimme starttaamaan matkaan ensimmäisenä GPS-paikantimien kanssa kohti rastia. Siinä matkalla menikin muutama kanssakilpailija jo ohitse, mutta perille löydettiin mekin. Rastilla saimme nuolet jousipyssyammuntaa varten, joten kipin kapin juoksuksi kohti areenaa. Tavoitteena oli osua viidellä jousella kolmeen ilmapalloon rikkoen ne. Toinen parista ampui ja toinen juoksi hakemaan nuolta kerrallaan. Ei ole ihan helppo osua edes tauluun juoksun jälkeen. 

Kolmas tehtävä oli juosta järvenrantaan täyttämään ämpäri, juosta täyden vesiämpärin kanssa ylämäkeä seuraavalle pisteelle, jossa toinen antoi ohjeita sokkona olleelle parille, joka siirsi vettä ämpäristä toiseen. Seuraavaksi oli vuorossa hakea 16 kg rautaa ja juosta niiden kanssa areenalle. Tällä etapilla pääsimme nousemaan kilpailussa sijalle kolme. Matikkatehtävä, golfpallojen sukeltaminen järvestä ja kirjaimet sekaisin -tehtävä ja viimeisenä tehtävänä oli tuoda 16 kg rautaa ja kerätä 10 käpyä. Viimeisellä tehtävällä sattui ja tapahtui, onneksi meidän eduksi ja pääsimme nostamaan sijoituksemme hienosti kakkoseksi. Oli kyllä pakko todeta, että sisulla mentiin, mutta me tehtiin se! Ilta sujuikin tutuksi tullein leirirutiinein.

Perjantain aamupalan ja -hetken jälkeen latasimmekin akkuja piipahtaen Fiskarssissa. Illalla oli odotettu Pohjantähti 25 vuotta -iltajuhla, jossa oli mukavaa ohjelmaa ja palkintojen jako. Iltapala oli varsinkin lasten mieleen – hampurilaisia!

Lähdimme leirille ilman ennakkoasennetta ja -odotuksia. Kotiin palasimme jälleen yhtä kokemusta rikkaampina. Takana oli mukava ja touhukas viikko – yhdessä ja erikseen.

 

Lisäplussaa leiri sai aurinkoisesta säästä ja riittävästä muonituksesta =)

Perheemme kiittää!

Teksti ja kuvat: Tarja Laurén

Musiikkilomaterveiset

Lähdimme Työväenmusiikkijuhlille jo perjantaiaamuna, koska halusimme nähdä Jukka Pojan ja Tuure Kilpeläisen konsertit. Yövyimme Petäyksessä, joten olimme valmiit kuin partiopojat seuraavan päivän koitokseen. Aamupalan jälkeen meillä oli sopivasti aikaa katsella kauniita maisemia. 

Emme osanneet varautua siihen, että sää voi olla tänä kesänä niin aurinkoinen ja lämmin, sortsit jäivät kotiin. Päivällisen nautimme kesäravintolassa ulkosalla. Sisävesialus kuljetti Vanajavettä pitkin kohti Valkeakoskea. Vanajavesi välkehti ja kimmelsi auringonsäteistä. On todella kaunis vesistö saarineen ja salmineen. Veneilijät tervehtivät ja myös mökeiltä huiskuteltiin meille. 

  Eija ihailee Vanajaveden maisemia.

 Kympinlomalaiset ovat tulossa festarialueelle.

Perille päästyämme Katri-Helenan konsertti oli juuri alkanut. Vähän jäi harmittamaan kun ei päässyt hänen kanssaan samaan kuvaan, väkeä oli niin paljon ja aita erotti meidät. 

 Katri-Helenan konsertti

Olemme innokkaita tanssin harrastajia, joten suuntasimme askeleemme Kirjaslammen tanssilavalle. Tanssien tahdista vastasi Sävelorkesteri Katulyhty 50-luvun sävelin. Tanssien loputtua siirryimme maauimalan katsomoon laulamaan työväenlauluja. Yhteislaulutilaisuus jouduttiin lopettamaan muutaman laulun jälkeen kovan ukonilman yllättäessä. Kastuimme aikalailla kun kävelimme takaisin festarialueelle. Michael Monroen konserttia kuuntelimme ja katselimme portin ulkopuolelta, koska meteli oli niin valtava. 

Takaisin hotellille tulimme tosi hienolla bussilla. Siellä meitä odotti henkilökunta jotka olivat valmistaneet meille yöpalaa. Väsyneinä, mutta monta kokemusta rikkaampana vaivuimme untenmaille. Festivaalialueella oli kameroiden tuominen ja kuvien otto kielletty, mutta siitä huolimatta saimme otettua muutaman kuvan.   

Haluan kiittää omasta ja puolisoni puolesta hyvin järjestetystä Kympin lomasta. Tuskin olisimme lähteneet, ellei tällaista mahdollisuutta olisi meille suotu.

Teksti ja kuvat:  Erkki ja Eija Rannanpää

Musiikkiloman kuulumisia

Lähdimme ystäväni Markuksen kanssa ajelemaan Järvenpäästä kohti Petäystä aamupäivän puolella. Keli oli aurinkoinen ja todella lämmin. Pysähdyimme matkan varrella Hattulassa Mierolansalmella kahvilla ja jäätelöllä. Puoli kahden aikoihin pääsimme perille Petäykseen, jossa sitten saimme hotellihuoneemme ja myös tapahtumarannekkeemme  iltaa varten.

Petäyksen pihalla juuri saavuttuamme sinne. Vielä vakavana... :) Minä etualalla ja Markus takana.

Teimme ulkona pienen kävelykierroksen tutustuaksemme alueeseen. Sen jälkeen menimme lounaalle Ravintola Kaisaan. Ruoka oli todella maittavaa. Istuimme ravintolan terassilla varjoisalla reunustalla, josta oli hieno järvinäköala. Sen jälkeen hotellihuoneessa tutkailimme musiikkitapahtuman iltaohjelmistoa.

  

  

Ravintola Kaisan lounaspöydän näkymä järvelle.










Ennen neljää kävelimme pienvenesatamaan, jossa meitä jo Hopealinjan järviristeilyvene odottikin. Vanajavedellä ilma oli mitä parhain ja maisemat olivat myös todella kauniita. Pieniä saaria bongasimme matkalla useita. Matka kesti noin kaksi tuntia, jonka jälkeen pääsimme perille Valkeakoskelle. Bongasimme perillä myös  useita tehtaiden savupiippujakin!

    



Hopealinjan risteilylaivalle meno. Hetki ennen laivaan nousua.

Valkeakosken tehtaiden piiput laivalta nähtynä.





Kävelimme laivalta keskustan suuntaan, mutta jäimme Valkeakosken kaupungintalon pihanurmikolle istuskelemaan toviksi. PAM-lavalta kuului, kuinka Pertti Kurikan Nimipäivät -niminen orkesteri lopetteli esiintymistään Putte Possun nimipäivät  -kappaleella! Sen jälkeen kuulimme Katri Helenan laulavan Vasten auringon siltaa.

Valkeakosken Kaupungintalon nurmikolla. Minä osoittelen päätapahtumapaikan suuntaan. Oikealla takana näkyy PAM-lava.

Puoli kahdeksan aikoihin menimme PAM-lavan alueelle, jossa alkoi Tumppi Varosen esiintyminen trubaduurina. Kuulimme monta tuttua biisiä hänen ohjelmistostaan! Varosen esiintymisen jälkeen alkoi Työväenlaulukaraoke, jota myös jäimme kuuntelemaan. Itse tosin emme kuitenkaan menneet laulamaan, vaan tyydyimme kuuntelemaan muiden esityksiä. Hengessä ja aatteessa olimme kuitenkin mukana!

Tumppi Varonen PAM-lavalla.

Sen jälkeen lähdimme Paperitorille eli päätapahtumapaikalle. Ihmisiä oli saapunut paikalle jo meitä ennen, koska olihan siellä alkanut ohjelma jo kello neljästä  eteenpäin. Ensin näimme australialaisen The Crooked Fiddle Bandin omaperäistä musiikkia. Illan edetessä näimme myös Haloo Helsingin! ja Michael Monroen bändit.

  Bändi ja lomailijat. Hymyilyttää jo vähän... :)







Monroen ollessa lavalla tuli kova vesikuuro. Ihmisiä tuli paljon lavan edestä telttojen suojiin, mutta moni jäi kuitenkin fiilistelemään lavan eteen sateesta huolimatta. Kerran jopa kuulin kovan ukkosen jyrähdyksenkin musiikin läpi, mutta kuuro meni aika pian ohi.

       

Yöllä puoli kahden aikaan lähti sitten bussi Valkeakoskelta takaisin Hotelli Petäyksen suuntaan. Taivaalla välähteli useita salamoita ja matkan aikana tuli myös sadekuuroja. Matka kesti reilun puoli tuntia, jonka jälkeen hotellille päästyämme saimme vielä yöpalaa! Sen jälkeen Nukkumatti kävi hotellillamme ja menimme sitten nukkumaan. Yöllä kuitenkin heräsimme ukkosen jyrinään, mutta uni voitti kuitenkin uudelleen väsyneet matkailijat!

Aamulla herättyämme kävimme maittavalla aamupalalla, jonka jälkeen luovutimme hotellihuoneen ja lähdimme kotimatkalle.

Todella ISOT kiitokset SAK:lle Kympin lomasta ja mukaan pääsystämme! Taas jaksaa jatkaa.  

Teksti ja kuvat: Jani Helminen

Risteilyloma kuvina

Sadetta riitti niin mennessä kuin tullessakin, mutta hieman myös aurinko välillä pilkisti.
 

 Pallomerihän se tietysti oli paras paikka laivalla...

Aquariassa riitti katseltavaa sateisellakin päivällä.

 Ehdittiin Gröna Lundiinkin ehdittiin sadekuurojen välissä.

 

Gröna Lund

 Viimeinen silmäys Tukholmaan.

 Todella hauska reissu koko porukalla, vaikka tuliaisina kotiin saatiinkin kunnon kesäflunssa (ehdittiin muutamaan otteeseen kastua ihan kunnolla, kun vettä alkoi tulla kaatamalla).

Teksti ja kuvat:  Minja Lääperi

Musiikkilomani

Vihdoin koitti Perjantai jolloin on viimeinen arki ennen kesälomaa ja ennen kaikkea aika pakata "kympin lomalle" laukku valmiiksi. Pakkaus oli hetkessä ohi mutta sääkarttoja tulikin vilkuiltua koko päivän. Hyvältä näytti, korkeintaan yöllä saattoi olla ukkosta ilmassa. Ja niinhän siinä kävikin aikanaan.

Launantaina lähdin ajelemaan melkoisen kuumassa kelissä, vaan kun ei kiirettä ollut ollenkaan niin sopivilla tauoilla matkanteko oli leppoisaa. Viimeinen mutkatie ennen hotellia olikin asfaltoitu viime kesän jälkeen ja tuli heti mieleeni että tämä täytyy tulla fiilistelemään moottoripyörällä joskus.

Hotellilla auto parkkiin ja respaan. Petäys oli siis tuttu viime kesältä jolloin oli BMW LT-kokoontuminen paikalla. Tiesin kuinka kivasta paikasta on kysymys.

Kuten koko viikonlopun ajan järjestelyt toimivat hienosti ja tuotapikaa oli ranneke, huoneenavain ja info ruokailusta ja laivan aikataulusta hallussa.

Kamat huoneeseen, pikasuihku ja rantaravintolaan syömään. Varjoisan paikan hakeminen oli pieni haaste mutta ruoka oli hyvää ja juoma kylmää. Ei tarvinnut lomafiilistä kummemin hakea.

Sovittuun aikaan siirtyminen kohti laituria jossa laivamme jo odottelikin. Ystävällinen henkilökunta toivotti tervetulleeksi ja kohta lähdimmekin kohti Valkeakoskea.

Takakannella auringossa oli oikein kiva katsella upeita  järvimaisemia mutta melko pian tunsin että varjoisat sisätilat kutsuvat jollen halua polttaa itseäni pahasti. Loppumatka meni liiankin nopeasti ja kohta tehtaanpiiput olivatkin jo kohdalla. Aikataulusyistä jäi kanava nousematta mikä oli harmi. Kokemus olisi varmasti ollut hieno.

Pienen kävelymatkan jälkeen, matkan jolla saimme jo kuunnella ennakkoa tunnelmasta, olimme portilla ja eikun sisälle. Porukkaa oli jo melkolailla kerääntynyt alueelle ja fiilis oli selkeästi mitä mainioin. Esiintyjät vaihtuivat, musiikki soi ja ilta meni niinsanotusti putkeen!

Illan viimeisen keikan kruunasi se ukkonen mitä tiedotukset lupailivatkin. Salama ja jytinä sekä ihan hillitön sade kestivät vain muutaman minuutin mutta ei puhettakaan että tunnelma olisi laskenut!

Ja kun musiikki vaimeni oli aika lähteä takaisin. Sovitussa paikassa ja sovittuun aikaan oli punainen luksusbussimme odottamassa ja matka hotellille sujui komeaa ukkosen tarjoamaa valonäytöstä ihastellen.

Kohta olimmekin takasin Petäyksessä jossa henkilökunta oli laittanut iltapalan valmiiksi. Se tulikin tarpeeseen jonka jälkeen tulikin uni.Ystävämme ukkonen kävi vielä yöllä hieman jytisemässä mutta eipä haitannut.

Aamulla yllättävänkin reippaana hyvälle aamupalalle jolla pärjäsikin pitkälle iltapäivään. Kamat kasaan ja huoneenluovutus. Voin sanoa että olipa erinomainen tapa aloittaa kesäloma!

Kiitos puolestani järjestäneelle tahoille, ensimmäistäkään esimerkkiä huonosta järjestelystä tai asiakaspalvelusta en kokenut.

Kiitos myös mukavalle kympin lomaseuralle, hyvää kesää kaikille!

 
Teksti: Pekka Reponen

Perhe Väätänen matkaa Pohjantähti-leirille 2.-7.7.2012

Maanantaina 2.7.2012 perheemme aloitti kovasti odotetun matkan teon kohti Fiskarsin seutua ja elämän ensimmäistä Pohjantähti-leiriä  - kyllä tätä lomaa osattiin odottaa. Askolasta kesti noin kaksi tuntia ajaa perille Kisakeskuksen päärakennuksen eteen, jossa mukavat leiriohjaajat, jotka jakoivat meille leiripaidat, ottivat perheemme vastaan. Lisäksi teimme oman perhepotretin piirtäen ja painoimme omat leiririntamerkit.

 

Kuvassa ensitunnelmia leiristä uimarantaan johtavalta sillalta.

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme mökkikylään ja sen asukkaisiin. Täyttävän päivällisen jälkeen osallistuimme leirin avajaisiin, jossa leiripäällikkö Tatu kertoi leirin perinteistä ja säännöistä. Kuvassa nautitaan iltateetä ja sämpylää ala-kentällä.

Tiistai-aamuna herättiin aikaisin lukemaan Akselista ja Elinasta päivän tapahtumat. Lapset valmistautuivat omaan ohjelmaan ja aikuiset pääsivät valmistautumaan henkisesti Functional training-rääkkiin.

Aamiaisen jälkeen otettiin osaa viikon ensimmäiseen aamujumppaan ala-kentällä, jonka jälkeen lapset suuntasivat ikäryhmiensä mukaisiin toimiin; Ninni meni touhuparkkiin tutustumaan leirin Pipsa-mummoon, Inna lähti harjoittamaan kädentaitoja ja Samu aloitti päivän yleisurheilulla. Iltapäivällä pojat testasivat melontaa järvellä.

Tiistai-iltapäivällä päästiin myös seikkailemaan Röllin tarinaseikkailuradalla, jossa ratkottiin monia visaisia pulmia ja kun tehtävät saatiin ratkottua, pääsivät lapset temppuilemaan Röllikylään. Jännittävintä taisi olla etsiä ymmärryksen sydäntä syvältä pimeästä luolasta.   Ninni taas jännitti eniten oikean Röllin tapaamista, ja vaikka mieli teki, niin ei uskaltanut Ninni antaa halia Röllille.

Tiistai-iltana käytiin vielä pulahtamassa järvessä. Vesi oli ainakin tarpeeksi lämmintä lapsille.

Leirin aikana oli käynnissä myös luontokuvakilpailu, johon leiriläisiltä pyydettiin kuvia. Tässä oli meidän perheen tuotos, joka jäi viemättä leirilehden toimitukseen…

Ensimmäinen täysi leiripäivä päättyi Mökkikylän yhteiseen iltapalaan ja satuhetkeen. Lapset kerääntyivät kuuntelemaan työleirin tädin lukemaa satua Kaunottaresta ja Hirviöstä.

Keskiviikko 4.7 oli varsin kuuma päivä, joka aloitettiin taas virkistävällä aamujumpalla. Tämän päivän teemana oli Tähtipäivä, jonka kohokohtana olivat iltapäivän olympialaiset. Aamupäivän ohjatuissa tuokioissa lapset saivat taas harjoitella eri lajeja. Ninnin ryhmä, 3-4 vuotiaat väänsivät mahtavat löylyvihdat Aslakin johdolla. Vihta odottaa Ninnin vieressä iltasaunaa, jossa sitä varmasti kokeiltaisiin.

Kuvassa Mökkikylän lapset odottavat viestijuoksun alkamista omilla lähtöpaikoillaan Röllin tähtiolympialaisissa.

Torstaina 5.7 käytiin kamppailu leirin kuninkuuslajissa, nimittäin Amazing race käytiin kuumassa auringon paahteessa. Osallistujia oli yhteensä viisi paria. Meidän perheestä mukana oli isi voitokkaassa joukkueessa ”Mökkinaapurit”.

Kauden ensimmäiset kypsät mustikat löytyivät leikkipihan takarinteestä. Kuvassa Samu kavereineen herkuttelee mustikoilla, jotka kerättiin yhdessä servietin päälle. Oli kuulemma oikein hyviä mustikoita!

Perjantai-ilta huipentui leirin Juhlagaalaan, joka järjestettiin ruokalarakennuksen liikuntasalissa. Gaalassa palkittiin ahkerat ja ansioituneet leiriläiset. Kuvassa Mökkikylä esittää oman numeronsa, jossa lapset laukkaavat esteiden yli omatekoisilla keppihevosilla. Aikuiset laulaa: ”Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa…”

Summa summarum: mukavaa oli ja säät suosivat. Vuoden Pohjantähtiperhe-titteli löi meidät kyllä ällikällä. Taitaa tulla tästä perheestä uusi vakioporukka, kun taas PT-leiriä järkätään. Kiitos kaikille…

Teksti ja kuvat: Saku Väätänen

Vauhdikas huvipuistoloma

16.7.2012 Parituntinen ajomatkamme kohti Powerparkia tuntui lapsistamme ikuisuudelta. Olimme käyneet paikassa kerran aikaisemmin ja odotukset olivat korkealla hyvien muistojen ansiosta.

Huvipuisto päihittää kilpailijansa siisteydellään, rauhallisuudellaan ja laitevalikoimallaan. Puistosta löytyy paljon laitteita perheen pienimmillekin ja jonot olivat lyhyet.

Hurjia laitteita riitti sekä pienille että isoille. Lapset kiertelivät laitteet useaan kertaan ja jännittivät välillä isän kokeiluja hurjissa menopeleissä. Itse innostuin paukuttelemaan kummitusjunassa .

Päivä hurahti ohi nopeasti. Suosittelen paikkaa kaikille. Arvostan paikan rentoa henkeä, erikoisuutena voisin mainita henkilökunnan joka elämänkokemusta omaavana kohteli pikkuasiakkaitaan leppoisasti. Vaikkakin joissain laitteissa lapsia ”pelotti ministi” niin yhteisesti toteamme päivän olleen YLIhyvä.

Lapsiperheen arkeen ei juuri luksusta mahdu, joten matkamme piristi pitkäksi aikaa. Iso ja viihtyisä hotellihuone siivitti onnelliset matkaajat nopeasti unten maille. Runsaalta aamiaiselta oli mukava lähteä kotimatkalle Onni oravan vilkutellessa. 

Teksti ja kuvat: Katja T.