EM-kisatunnelmia

EM-kisamatka ajoittui lomamme kolmannelle viikolle, jolloin oli hyvä aika hengähtää kesämökin maalausurakasta.  Matka kohti Helsinkiä alkoi perjantaiaamuna kello 7.00, autoon pakkautui neljä innokasta reissulaista. Puolisoni ja minun lisäksi mukana oli tyttäremme kaverinsa kanssa. Matkalla Helsinkiin kävimme Tampereella tervehtimässä sukulaisia ja yövyimme heidän luonaan.

Lauantaiaamuna jatkoimme matkaa Helsinkiin ja perillä olimme kymmenen maissa. Hotelli löytyi helposti, kävimme kysymässä olisiko huoneet valmiit. Huoneet luvattiin viimeistään kahdelta, joten jätimme auton hotellin parkkiin, ja tyttäret lähtivät kaupungille shoppailemaan ja me suuntasimme kohti stadionia. Matka stadionille taittui kävellen, sillä hotelli sijaitsi siinä ihan vieressä. Ilma oli aurinkoinen, muttei liian lämmin. Stadionin edustalla oli kisapuisto, jossa oli eri yrittäjiä mainostamassa tuotteitaan. Kävelimme kisapuiston halki, jossa oli ihmisiä seuraamassa skriiniltä kisoja ja nauttimassa musiikista. Kilpailujen palkintojenjako tapahtui kisapuistossa kilpailujen jälkeen tai sunnuntaina ennen varsinaisten kisojen alkamista.

Aamukisojen kiinnostavimpia lajeja oli miesten 1500 metrin juoksu, jossa Niclas Sandells juoksi itsensä sunnuntain finaaliin. Pettymyksen tunteita aiheutti miesten seiväskisan loppuminen karsintoihin. Aamukisojen päätyttyä palasimme hotellille hieman lepäämään ja pesulle. Hotellin sauna sekä huoneessa oleva kylpyamme tuli testattua. Alkoi olla nälkä ja päätimmekin suunnata kuuden maissa ulos syömään. Stadionin läheisyydessä oli meksikolainen ravintola, johon poikkesimme syömään ennen iltakisoja. Ruoka siellä oli herkullista ja vatsat täynnä lähdimme kävellen kohti stadionia. Ilma oli ruokailumme aikana muuttunut pilviseksi ja sateiseksi. Kastuimme jo matkalla stadionille ja se vähän häiritsi kisatunnelmaan pääsyä.

Iltakisojen mielenkiintoisin laji oli naisten seiväshypyn finaali. Täytyi vain ihailla, kun naiset hyppäsivät vaikka vettä tuli välillä taivaan täydeltä. Voittajaksi selviytynyt tšekkiläinen Jirina sanoikin haastattelussa, että hän pitää sateesta.  Naisten seiväshyppy- finaalin jälkeen aloin itse olla niin märkä ja kylmissäni, että lähdin hotellille kuumaan kylpyyn. Puolisoni jaksoi kylmyydestä huolimatta katsoa kisat stadionilla loppuun saakka.  Oli hienoa sateesta huolimatta todeta, että yleisö jaksoi kannustaa kilpailijoita vaikkei iltakisoissa nähtykään kovin montaa suomalaista kilpailijaa.

Sunnuntaiaamu valkeni  pilvisenä, mutta pilvet väistyivät puolen päivän maissa ja tiedossa oli lämmin ja aurinkoinen iltapäivä. Sunnuntain kisat alkoivat  klo 16.00, joten aamulla ei ollut mitään kiirettä stadionille.  Hotellin huoneen luovuttamisen jälkeen kävimme muutamissa kaupoissa, veimme tyttäret Linnanmäelle ja lähdimme etsimään autolle parkkipaikkaa stadionin läheisyydestä. Parkkipaikan löytyminen oli onnen kauppaa, sillä stadionin läheisyydessä olevat kadut olivat aivan täynnä. Viimein löytyi tyhjä ruutu meidänkin autolle ja niin jatkoimme  reilun kilometrin matkan jalkaisin stadionille. Aurinko paisto täydeltä terältä ja fiilis oli huipussaan kisoja katsellessa.

Sunnuntaina kisoissa oli paljon finaaleja, joissa muutamissa oli mukana myös suomalasia kilpailijoita. Niistä mainittakoon mielenkiintoisimpina miesten jännittävä melkein kaksinotteluksi jäänyt seiväsfinaali, Saksan ja Ranskan välillä. Istumapaikkamme sijaitsivat seiväshyppypäädyssä, joten hyppyjen seuraaminen oli helppoa ja mielekästä. Moukarin- ja kiekonheiton finaalit olivat myös mielenkiintoisia.

Mitalitoiveet kariutuivat miesten 1500 m juoksussa Sandellsin kaatumiseen ja pituushypyssä Evilän karsiutumiseen kolmelle viimeiselle kierrokselle, Ollikainen sen sijaan sijoittui kuudenneksi. Miesten 110 m aidoissa ja viestijuoksuissa nähtiin nopeaa menoa ja yleisön valtaisaa kannustusta. Sunnuntain kisapäivä oli kaikkein mielenkiintoisin, ilma suosi niin kilpailijoita kuin katsojiakin ja finaalilajit eivät jättäneet kylmäksi. Sunnuntaifinaalit keräsivät selvästi enemmän katsojia kuin edellisen päivän kisat. Ilmassa oli kunnon kilpaurheilun tuntua taputuksineen, pettymyksen huokaisuineen sekä ilon huudahduksineen niin yleisön kuin kilpailijoidenkin osalta.

Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että EM-kisojen seuraaminen paikan päällä oli tosi hieno kokemus. Itse en ole ollut aiemmin kovinkaan innostunut seuraamaan edes televisoista yleisurheilukisoja. Nyt kuitenkin syttyi pieni kipinä alkaa jatkossa seuraamaan niitä. Ehkäpä  joskus vielä Suomi-Ruotsi maaottelukin tulee käytyä katsomassa paikan päällä. Suomalaiset ovat fiksua yleisöä, kannustavat kaikkia kilpailijoita riippumatta siitä mitä maata he edustavat. Kokemus oli kaikin puolin positiivinen ja kiitos mahdollisuudesta osallistua penkkiurheilulomaan.

 Teksti ja kuvat: Seija Väisänen